Villasukkien viettelys

Tykkään talvesta. 

Mutta. 

En tykkää kylmästä. 

Onneksi ongelmaan on ratkaisu. Nimittäin pukeutuminen. Pahimmatkin pakkaset selätetään oikeanlaisilla vaatteita, tarkemmin ilmaistuna villalla. Lampaanvilla ei kutittavuutensa vuoksi ole kaikista miellyttävin materiaali paljaalla iholla, mutta lämpöisyydessä harva vetää sille vertoja. Sen olen itse saanut todeta. 

Omistan 100% lampaanvillaa olevan villapaidan, joka on muuten tehty Irlannissa ja se löytyi kierrätyskeskuksesta (maksoi vaivaiset 8€). Kahdella eurolla lähti kirppikseltä kaulaliina mukaan, sekin (yllätys yllätys) villaa. Kuitenkin suurin kokoelmani on ehdottomasti villasukat. Kaapista löytyy näitä ihanuuksia aika montaa eri sorttia. Kaikki villasukkani olen saanut lahjaksi. 

Myös nämä alempana esittellyt parit.

Pisimmät villasukkani ulottuvat reiteen saakka. <3

Sitten vielä kahdet polviin asti ulottuvat sukat, joissa on hieman enemmän väriä ja kuviota.

_____________________________________________________________________

Viimeisimpänä esittelen vielä kirppislöydön ensi kesää varten. Tämä takki ei ole villaa nähnytkään.

 

Henkka Maukan upea kuvioitu bleiseri kiinnitti huomioni heti. Takki on kokoa 36, istuu muuten todella hyvin mutta hihat ovat auttamatta liian lyhyet. Takilla oli hintaa vain 4€, joten päätin että vähän lyhyet hihat ei haittaa. Ne voi aina kääriä. Takin kuvio on todella upea, veikkaan että tästä tulee ensi kesän luottovaate!

p.s  Blogi sai uuden jouluisemman ulkoasun, jos ette huomannet.

eläinklinikka Karvakamut

Aika harvoin tulee eteen sellainen tilanne että tunnen voimakasta tarvetta kehua jotakin paikkaa/palvelua maasta taivaisiin, mutta tänään on sellainen päivä. 

Olen onnekas koiranomistaja. Minulla on ihana, omalaatuinen ja omasta mielestään ikinuori kääpiösnautseri kotona jakamassa elämän ilot ja surut. Dara täyttää keväällä 11 vuotta ja viimeisen vuoden aikana terveys on reistaillut hieman enemmän. Vuosi sitten lonkassa todettiin alkava nivelrikko ja kesällä otetuista verikokeista kävi ilmi että maksankin toiminta on hieman heikentynyt. 

Vuosien aikana olemme käyneet Daran kanssa useilla eri eläinlääkäreillä ja ainoa paikka joka saa minulta täydet pisteet on Hakunilassa sijaitseva pieni klinikka nimeltään Karvakamut. 

Karvakamuissa olen aina saanut ammattitaitoista, erittäin ystävällistä ja ripeää palvelua. Mutta parasta on se että pienituloisen lemmikinomistajan ei tarvitse pelätä pyörtymistä kun kuulee toimenpiteen hinnan. Erinomaista palvelua on siis mahdollista saada kohtuulliseen hintaan, jopa täällä pääkaupunkiseudulla. Hakunilan ostoskeskus ei ulkomuodollaan hurmaa, mutta onko sillä merkitystä? 

Ei ainakaan minulle.

Oman koiran vanheneminen ja siitä seuranneet vaivat ovat saaneet minut pohtimaan sitä kuinka oma taloudellinen tilanne kestää kaikki eläinlääkärillä käynnit? Jokainen lemmikkiään rakastava omistaja haluaa pitää perheenjäsenestään niin hyvää huolta kuin ikinä osaa. Mutta raha pyörittää tätä maailmaa ja valitettavasti joskus lemmikitkin saavat sen tuntea nahoissaan. 

Toukokuussa muutin Daran kanssa Haagaan ja eteen tuli se tilanne että uusi eläinlääkäri piti löytää, koska Karvakamut oli liian pitkän matkan takana autottomalle ihmiselle. Valitsin työpaikkani lähellä olevan Länsi-Vantaan eläinklinikan, joka sijaitsee Myyrmäen keskustassa. Palvelu on tähän mennessä ollut hyvää ja asiantuntevaa, mutta toimenpiteiden hinta hengästyttää joka kerta. 

Kun kuukausi sitten tuli eteen se hetki että pitäisi miettiä uusia röntgenkuvia lonkista ja hammaskivenpoistoa, en epäröinyt hetkeäkään vaan varasin ajan Karvakamuihin. Se tosin vaati palkattoman vapaapäivän töistä ja kyydin Vantaan toiselle puolelle. Reissu oli kuitenkin vaivan arvoinen, koska sain koko hoidon hintaan 183 euroa. Se on sen verran vähän että aion jatkossakin varata ajan Karvakamuihin, kun on kyse isommista toimenpiteistä.

J.R.R Tolkien - Kullervon tarina

"Hobbittien ja Keski-Maan luojan oma versio Kalevalan traagisimman hahmon Kullervon tarinasta, 
josta sai alkunsa koko Tolkienin tarumaailma."




Kirjastosta mukaan tarttui hieman erilaisempi teos tällä kertaa. Kullervon tarina on lyhyt, todella lyhyt. Mutta mielenkiintoinen siitä huolimatta ja lukemisen arvoinen.

Eniten minua hämmästytti se kuinka vahvasti tästä pikkuruisesta kirjasta paistaa läpi Tolkienin kiinnostus suomen kieltä, mytologiaa ja Kalevalaa kohtaan. Oma kansalliseepoksemme todellakin inspiroi häntä syvästi ja se oli ainakin minulle uutta tietoa.

Itse tarina on kokonaisuutena hyvin keskeneräinen ja runomainen. Nimet vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja se laittaa kokeneemmankin lukijan tiukille. Valokuvat Tolkienin muistiinpanoista sopivat kirjaan hienosti ja antavat kirjalle vähän persoonallisemman säväyksen.

Tolkien-tutkija Verlyn Flieger on koostanut kyseiset luonnokset kokonaiseksi tarinaksi ja hänen omat kommenttinsa antavat kirjalle kaivattua täytettä, sekä selventävät lukijalle epäselviä kohtia.

Suosittelisin kirjan lukemista todellisille Tolkienin faneille, muuten tämä keskeneräinen teos ei oikein pääse loistamaan missään muodossa.

Meikkejä köyhälle

Kesän ja syksyn aikana on tullut taas tarve päivittää meikkipussin sisältöä uuteen uskoon. Edelliset kun alkoivat olla jo liiankin vanhoja. 

Itse meikkaan vain pari kertaa viikossa ja kesän aikana olen rohkaistunut kävelemään ihmisten ilmoilla tummat silmäpussit loistaen. Minulla on ollut valtaisat silmäpussit niin kauan kuin jaksan muistaa ja niiden kanssa on vain opittava elämään. Huonosta näöstä on se hyöty että silmälasit peittävät pahimman tummuuden. 

Koska käytän harvemmin meikkiä, en haluaisi upottaa purkkeihin omaisuutta. Siksi suosinkin edullisempia merkkejä, kuten E.l.f ja Benecos. 

Pari viikkoa takaperin silmiini osui Tokmannin leveällä käytävällä Essence- merkin hylly. Tein vähän taustatutkimusta kyseisestä merkistä ja kävikin ilmi että Essence on saksalainen eläinkokeeton brändi, joka valmistaa edullisia meikkejä sekä kynsilakkoja. Tuotteet olivatkin naurettavan edullisia kauppojen normaaliin valikoimaan verrattuna. Niinpä nappasin hyllystä huulenrajauskynän, luomivärin, ripsarin ja peitevoiteen. 

Stay natural concealer on nestemäinen peitevoide ja toimii hintaansa nähden oikein kiitettävästi. Tosin sain tapella siveltimen kanssa melko kauan ennen kuin sain pari tippaa ulos. Sävy soft sand.

Tämä maximum definition volume ripsiväri tulee olemaan seuraavana testissä, kunhan nykyinen loppuu. Harjaosa vaikutti pätevältä, joten toivon että tämä ripsari tekee yhtä suuren vaikutuksen kuin yllä oleva peitevoide. 

Mukaan tarttui myös yksi luomiväri, sävy chilli vanilli. Tällä hetkellä minulla on käytössä e.l.f:in monipuolinen väripaletti josta löytyy eri sävyjä oikein urakalla. Ensimmäisenä loppui vaalean beigen sävy, jota tämä Essencen vanillan sävy sitten paikkailee. Erittäin hienojakoinen luomiväri, jota saa kyllä sutia aika reippaasti kunnollisen pigmentin aikaansaamiseksi. Pysyy mielestäni hyvin paikoillaan koko päivän. Taas hintaansa nähden hitsin hyvä tuote. 

Viimeisenä esittelyssä Everyday Mineralsin mineraalipuuteri, sävy golden fair. Hieman kalliimpi mineraalipuuteri, mutta joka pennin arvoinen. Levittyy helposti ja antaa iholle kuulaan sekä hehkuvan lopputuloksen. Riittoisa, ainakin omalle nassulle pieni määrä riittää. Plussaa siitä että merkin nettisivuilta löytyy erinomaiset ohjeet oman sävyn valintaan. Sävyjä nimittäin löytyy aikas monta. 

Loppukevennyksenä esittelen teille Hämeenlinnan keskiaika-markkinoilta ostetun upean pronssisen sormuksen. Olisin voinut ostaa joka toisesta kojusta jotain, sen verran kauniita käsitöitä oli tarjolla. Tämä näyttävä sormus täydentää Kalevala- korujen kokoelmaani hienosti. Ja maksoi muuten vain 5 euroa!

Punainen kuningatar - Victoria Aveyard

Veri jakaa ihmiset kahteen kastiin – punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota lähes jumalallisia voimia omaava hopeisten eliitti hallitsee.

Mare Barrow on 17-vuotias punainen taskuvaras ja joutumassa pian sotaväkeen. Tilanne muuttuu yllättäen, kun vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa hopeisten ylivaltaa, ja suojellakseen ystäväänsä Mare päätyy hopeisten keskuuteen. Siellä hänelle ja hopeisten hoville valkenee, että punaisesta verestä huolimatta Marella on oma, kuolettava voimansa.

Maresta tehdään hopeisten prinsessa, mutta maailmassa, jossa vallankumous ja rakkaus sekä valta ja oikeus kamppailevat, ei mikään ole mustavalkoista ja kuka tahansa voi pettää kenet tahansa.


Punainen Kuningatar on ehdottomasti tämän kuukauden yllättävin kirja. 

Ensimmäiset 30 sivua olivat melko hätäisesti kirjoitettu. En oikein jaksanut uskoa että kirjan loput sivut olisivat yhtään sen parempia.
Mutta olin väärässä.

Punainen Kuningatar on kokonaisuutena hyvin vauhdikas kirja, jossa kieroutuneet juonenkäänteet seuraavat toistaan. Miinusta siitä että miljöö muistuttaa hieman liikaa Näkäpeliä, ainakin tässä ensimmäisessä osassa. Kirja on myös suunnattu nuorille ja muutamissa kohdissa se paistaakin läpi melko vahvasti.

Mare Barrow on päähenkilönä mielenkiintoinen mutta vielä keskeneräinen. Hahmo kaipaa syvyyttä, vaikka pidänkin Maren kipakasta luonteesta.
Tietysti prinsessalla pitää olla myös prinssi, tähän kirjaan on niitä ängetty kaksin kappalein. Prinssit Cal ja Maven jäävät luonteensa osalta hieman hämärän peittoon. Lupaavia hahmoja, joiden kehittymistä seuraan mielenkiinnolla. Plussaa annan siitä ettei kirjailija sortunut liikaa perinteiseen hyvis/pahis- asetteluun.

Kirjan romanttinen puoli jää hyvin vajavaiseksi, eikö ota tuulta alleen edes viimeisillä sivuilla. Uskon kuitenkin että se tuodaan uudelleen pinnalle seuraavassa osassa, toivottavasti hieman suuremmalla intohimolla. Ensimmäinen yritys jäi hieman ontuvaksi ja sekavaksi.

Kokenut lukija ahmaisee sivut parissa päivässä, sen verran helppolukuista teksti on. Pienistä puutteistaan huolimatta Punainen Kuningatar on erittäin vahva ensiteos nuorelta kirjailijalta.

Lumottu - Deborah Harkness

Lumottu ilahdutti minua jo ennen kuin olin ehtinyt lukea yhtäkään sivua. Kirjastossa minua nimittäin odotti paksu kirja.
Ohuissa kirjoissa kun on se ongelma että avaat ensimmäisen sivun ja sitten ollaankin jo viimeisellä sivulla. Inhottavaa.

Lumottu on teos joka sekoittaa ihanasti nykypäivää, historiaa ja tiedettä. Historialliset osuudet ovat tämän kirjan parasta antia ja juoni on yksinkertaisesti koukuttava. Noidat, vampyyrit ja demonit on sujautettu uskottavasti 2000-luvulle.
Hieman tahmean alun jälkeen juoni kiihtyy ja uusi sivu on aivan pakko kääntää.

Deborah on onnistunut luomaan vahvat päähenkilöt, joiden luonne ja karisma välittyy hienosti kirjan sivuilta. Tosin vampyyrit muistuttavat hieman Twilight-saagan hahmoja, siitä pieni miinus.
Demonit jäivät myös hieman taka-alalle noitien ja vampyyrien keskellä. 

Lumottu sortuu hetkittäin hyvin klassiseen eri rotujen kiellettyyn rakkaustarinaan, kliseet pysyvät kuitenkin melko hyvin kurissa. Romantiikka kaappaa oman osuutensa kirjan sivuista.

Kokonaisuutena Lumottu on erittäin vahva fantasian, historian, tieteen ja nykypäivän sekoitus. Nautin kirjan lukemisesta ja voin ilolla suositella kirjaa kaikille fantasian ystäville. Harmikseni sain huomata että kirjan jatko-osia ei suomenneta kirjan heikon menestyksen vuoksi. Tämä on mielestäni todella suuri harmi, olisin erittäin mielelläni lukenut jatko-osat. Pahoin pelkään että tieteellinen sanasto ei minun kielitaidollani aukene niin hyvin kuin toivoisin.

Nähtäväksi jää yritänkö lukea kirjan jatko-osat englanniksi. 

Maestra - Lisa Hilton

Bongasin aikakauslehdestä kyseisen kirjan melko hehkuttavan arvion ja laitoin varauksen Helmettiin. Näin tapahtuu hyvin hyvin harvoin, en juurikaan lue kansainvälisesti suosittuja teoksia. Elleivät ne sitten ole fantasiaa tai historiallisia romaaneja.

Maestraa kuvaillaan eroottiseksi trilleriksi ja sitähän se todella onkin. Minusta ei tullut kyseisen kirjan fania mutta vaihtelu oli ihan virkistävää.

Trilogian ensimmäisen osan juoni lähtee hieman laiskasti käyntiin, tosin loppua kohden juostaakin sitten jo melko lujaa.

Päähenkilö Judith Rasleigh on, no, hieman erikoisempi tapaus. Kauniisti ilmaistuna. En kokenut että voisin samaistua päähenkilöön juurikaan, ehkä hyvä niin. Judith jäi minulle hieman mysteeriksi, vaikka hahmona olikin vahva. Jotenkin taideala sopii miljöönä tähän kirjaan erinomaisesti. Se on viaton näyttämö juonittelulle.

Seksiä kirjasta löytyy riittävästi, kohtaukset ovat hyvin tarkasti kuvailtuja eikä lempeys tosiaakaan kuulu kuvioon. Sivuilla vilisee jatkuvasti sanat pillu ja vittu, mikä käy pidemmän päälle aika ärsyttäväksi. Päähenkilö selvästikin nauttii seksistä, se tulee lukijalle selväksi.

Seksin lisäksi toinen vallitseva aihe oli tietysti väkivalta ja tappaminen. Hilton kirjoittaa kohtaukset kylmän tarkasti, yhtään kaunistelematta. Judith suorittaa ovelaa ja kieroutunutta suunnitelmaansa sotilaallisen tarkasti. Hän ottaa sen mitä haluaa ja tielle asettuvat miehet jäävät väistämättä jalkoihin. Pakkohan sitä on vähän ihailla.

Kokonaisuutena kirja on viihdyttävä teos, joka kyllä pitää otteessaan loppuun asti. Saatan jopa lukea seuraavat osat, ihan vain nähdäkseni mitä Judith seuraavaksi keksii tavoitella.