Vettä ja väriä paperille osa 2.

Muutaman maalauksen olen saanut valmiiksi asti, tosin aika moni on myös päätynyt roskikseen kun lopputulos ei miellyttänyt omaa silmää. Harjoittelu jatkukoon..

Lasinen Miekka - Victoria Aveyard

 Nortan kuningaskunnassa kuohuu – punaisten keskuudessa muhii kansannousu ja hopeiset ovat varpaillaan. Heidän ylivaltaansa on ilmestynyt punainen särö nimeltä Mare Barrow, jonka kyky hallita sähköä ja salamoita on ennennäkemätön jopa mahtavia kykyjä hallitsevien hopeisten keskuudessa.

Kostonhimoinen prinssi Maven on kruunattu Nortan kuninkaaksi, ja hän on päättänyt napata Maren. Ajojahdin kiihtyessä Mare ystävineen lähtee etsimään itsensä kaltaisia punahopeisia uusverisiä Punakaartin avuksi taistelemaan hopeisia sortajia vastaan. Samalla hän joutuu kohtaamaan sisällään kuohuvan pimeyden. Onko hän muuttumassa samanlaiseksi hirviöksi kuin hopeiset vastustajansa?

Vallasta syrjäytetty prinssi Cal, Mavenin isoveli, seuraa Maren mukana, eivätkä heidän tunteensa toisiaan kohtaan ole sammuneet. Mutta keneen Mare voi todella luottaa ja millaisen hinnan hän on valmis maksamaan kansansa vapaudesta?

_______________________________________________________________________________________

Lasinen Miekka on kirjasarjan toinen osa ja ehdottomasti tämän vuoden yllättäjä. 

Arvostelin syyskuussa sarjan ensimmäisen osan ja luonnehdin kirjaa lupaavaksi, mutta odotukseni seuraavaa osaa kohtaan eivät olleet korkealla. Saankin yllätyä jo ensimmäisillä sivuilla, nyt on synkkyyttä luvassa ja ensimmäisen osan alkava Tuhkimo-tarina heitetään kylmästi sivuun.

Ensimmäisessä osassa minua häiritsi päähenkilön keskeneräisyys hahmona, mutta nyt Mare Barrow on täysin eri ihminen. Muutos on todella suuri ja voimistuu loppua kohti yhä enemmän.

Aveyard on selvästi panostanut muihinkin vanhoihin hahmoihin ja uusiakin naamoja tulee kirjan aikana useita. Tosin yllätyksekseni saan huomata että myös monta hahmoa ronskisti kuolla kupsahtaa kirjan lähetessä loppuaan.
Prinssi Maven jää valitettavasti hyvin vähälle huomiolle, mutta olen melko varma että seuraavassa osassa tämäkin puute korjaantuu. Maven on kuitenkin yksi päähenkilöistä ja juonen kannalta melko oleellinen. Nyt odotukseni ovat korkealla kun näin miten hienosti kirjailija on onnistunut Maren, Calin ja muiden hahmojen kanssa.

Juoni liikkuu eteenpäin koko ajan ja pitää lukijan mielenkiintoa hyvin yllä. Muutamia yllättäviä käänteitä mahtuu mukaan ja varsinkin loppu oli suoraan sanottuna hämmentävän hyvä. Se saa janoamaan seuraavaa osaa ja tosissani alan epäilemään onko tällä tarinalla ollenkaan onnellista loppua. Synkkyys, juonittelu, sodan tuoma tuska, menetys ja hahmojen sekavan ristiriitaiset tunteet toisiaan kohtaan eivät tee kirjasta erityisen helppolukuista. Lasinen Miekka on kaukana kevyestä nuorten romaanista ja ilmentää hyvin sitä että kaikki nuorille suunnatut kirjat eivät ole vaaleanpunaista höttöä taikka onnellisia loppuja.