g r e y s c a l e - 2

_________________________________________________________

 

Enpä ole vähään aikaan piirustuksia laittanut esille, niin tässäpä muutama viime kuukauden aikaansaannos. Olen yrittänyt laajentaa värien käyttöä johonkin muuhun kuin harmaan sävyihin, toistaiseksi siinä onnistumatta. Nyt tosin työn alla on jopa kaksi värillistä piirustusta, yritän kovasti pitää ne värillisinä loppuun asti.

Hyväksyntä - Jeff VanderMeer

Eteläraja-trilogian päätösosa.


Kirjan takakannessa julistetaan kuinka salaisuudet paljastuvat.


No ei muuten paljastu.


Trilogian toinen osa oli pettymys, tämä kolmas ja viimeinen osa oli jo niin surkeaakin surkeampi etten keksi sopivaa sanaa sitä kuvaamaan.


En voi kirjoittaa kummoistakaan arvostelua tästä kirjasta, koska sen sisällöstä ei jäänyt käteen oikeastaan yhtään mitään. Tarina oli niin suurimmalta osin niin pitkästyttävä että hypin kokonaisten sivujen yli yrittäessäni päästä eteenpäin ja saada selvyyttä mysteereihin.


Ongelmia tuottaa esimerkiksi se että kirjassa omaa tarinaansa kertovat vuoron perään majakanvartija Saul, Johtaja, Haamulintu/biologi ja Control. Hetkittäin palataan myös ajassa taaksepäin, mikä saa lukijan helposti sekaisin. Mielestäni Johtajan ja Majakanvartijan tarinat olivat turha lisä koko kirjaan, ne eivät valottaneet omituisia tapahtumia yhtään sen enempää. Olisin halunnut syventyä enemmän Haamulinnun ja Controlin matkaan alue-X:llä.


Kirja lähestyy loppuaan ja lukija on yhtä pihalla kuin aloittaessaan lukemisen. Se on sääli. Hyväksyntä on trilogian pohjanoteeraus ja aiheutti ainakin minulle suuren pettymyksen.

Paitsi että täydet 10 pistettä annan kannen kuvituksesta (taas kerran). Se on jopa edeltäjiään kauniimpi ja värien valinta on osunut taas kerran nappiin. Mielestäni kansi tiivistää loistavasti alue-X:n sairaan, manipuloivan ja kieroutuneen maailman.


Kokonaisuutena trilogia saisi kouluarvosanan 6. Mielestäni suurin puute sarjassa oli hyvin runollinen tapa kuvata miljöötä (tekee lukemisesta hyvin hidasta) sekä hyvin pintapuolisiksi jäävät hahmot. Sivuhahmoja oli liikaa, kolmannessa osassa sain koko ajan muistella kuka oli kukin. Alue-X on kiehtova miljöö, mutta uskon että se toimisi paremmin elokuvassa.

Ai juhliin vai?

Pitkän hiljaiselon jälkeen uusi postaus aiheesta juhliin valmistautuminen. Ihanaa? No en nyt sanoisi. 

Pitää keksiä mitä laittaa päälleen, miten laitetaan tukka ja millainen meikki. Sehän on helpommin sanottu kuin tehty. 

Vaatteiden suhteen olin ajoissa, aloitin pähkäilyn kaksi viikkoa etukäteen. Mikä oli fiksua, koska kaapista ei meinannut löytyä mitään järkevän näköistä. Alunperin olisin halunnut laittaa mekon, koska minulla on muutama tosi nätti mekko. Muttah, ne ovat kesämekkoja. Ihanan vilpoisia helteillä, muttei välttämättä paras valinta maaliskuun plus miinus nolla- keleihin. Päänvaivaa tuotti myös takki. Ohut musta neuleeni olisi varma valinta, mutta entä jos tulee kylmä? Inhoan palelua. Plus mustasta väristä tulee mieleen hautajaiset ja nyt oltiin kuitenkin synttäreille menossa. Hhmm. Jakku ja kesämekko olivat jotenkin omituiset näköiset yhdessä. En tiedä mistä se johtui mutta homma vaan ei toiminut kuten olisin halunnut sen toimivan. Sitten mietin housuja, mutta ne näyttivät todella oudoilta korollisiin nilkkureihin yhdistettynä. Eli ei. 

Vaatekaapista löytyi vielä muutama hame, joista kaksi tyrmäsin heti alussa materiaalin ja värin takia. Jäljelle jäi vain yksi kirkkaan punainen kynähame halkiolla. Kyseinen hame on ollut minulla muutaman kerran arkikäytössä, mutta epäilin sen soveltuvuutta juhlaan. 

Pidän kirkkaista väreistä ja viihdyn parhaiten punaisen/lilan eri sävyissä. Aloin miettimään hameelle sopivaa yläosaa ja lopulta valitsin New Lookista ostetun kauniin kirjavan neulepuseron. Tämä paita on yksi ehdoton suosikkivaatteeni ja näyttää hyvältä oikeastaan kaiken kanssa. Viininpunainen jakku sujahti sen päälle ja vihdoinkin aloin olla oikeilla jäljillä. Tietysti näin kylmillä ilmoilla tarvitaan kunnon sukkahousut, Kappahlista löysin kiiltävät viininpunaiset paksuhkot sukkikset (muuten tosi miellyttävät jalassa) ja totesin että nyt on juhlalook kasassa. 

Perfektionistina en tietenkään ollut ihan täysin tyytyväinen valitsemiini vaatteisiin, mutta päätin että nämä saavat nyt kelvata ja piste. 

 Vaatteet tietysti asustetaan sopivilla koruilla. Tällä kertaa korujen valinta oli helppo homma, kasasin sopivan kombon Kalevan Kuutar-riipuksen ympärille. Ostin kyseinen korun huuto.netistä ja se täydentää nyt jo olemassa olevaa kokoelmaani (tämä tulee kasvamaan). Riipuksen kaveriksi tuli Kalevalan sormus, vähän bling blingiä sisältävät korvikset ja muutama ikivanha rannekoru. Plus lakatut kynnet ja ripaus hajuvettä.

No sitten tukka. Olin jo etukäteen päättänyt että päivän sana on tuuhea. Jos on aikaa, niin mielestäni ehdottomasti paras tapa saada kuohkeat kutrit on papiljotit. Mikään ei voita niitä. Itse omistan muutaman jättisuuren tarrapaplarin ja tusinan pienempiä. Paplarien pyörittely tosin on taitolaji ja itse saan aina jännittää mikä on lopputulos. Eilen se ei onnistunut ihan niin kuin olin ajatellut... 

Kuohkeutta kyllä tuli mutta hiukset kihartuivat liikaa ja vähän vääristä paikoista. No onneksi on suoristusrauta, sillä sain villeimmät kurtit taltutettua ja päällimmäisiin hiuksiin näpertelin vielä kiharoita. Lopputulos ei ollut täydellinen, mutta sai taas kelvata. Aika alkoi loppua kesken. 

Myönnän suoraan että olen aika laiska laittamaan tukkaa, enkä edes erityisen hyvä siinä. Arkena käytän lähinnä ilmakiharrinta ja suoristusrautaa. 

Sitten pari sanaa vielä meikistä. Tämä on toinen asia missä olen aika laiska, enkä erityisen hyvä. 

Onneksi minulla on hyvä iho, silmäpusseja lukuunottamatta. Kasvorasvana käytän aina kookosöljyä, sen päälle tuli Lumenen BB-voide, peitevoide, Benecosin mineraalipuuteri ja e.l.f:in aurinkopuuteri. Pohja valmis. Kulmakarvoja täydensin Yves Rocherin tummanruskealla kulmakynällä. Luomille kullan sävyinen mineraaliluomiväri ja rajauksiin käytin ruskeaa kajalkynää. Sit vielä ripsaria ja persikan sävyistä Isadoran huulikiiltoa, meikki valmis!

Meikkaaminen on kivaa, mutta en kyllä jaksaisi tehdä yllä mainittua joka päivä. Meikkaan yleensä kerran tai kaksi viikossa ja aikaa kuluu ehkä kymmenisen minuuttia. Minulla käy yleensä niin että silloin kun meikin pitäisi onnistua täydellisesti, niin eihän se onnistu.