Eteläraja-trilogian päätösosa.
Kirjan takakannessa julistetaan kuinka salaisuudet paljastuvat.
No ei muuten paljastu.
Trilogian toinen osa oli pettymys, tämä kolmas ja viimeinen osa oli jo niin surkeaakin surkeampi etten keksi sopivaa sanaa sitä kuvaamaan.
En voi kirjoittaa kummoistakaan arvostelua tästä kirjasta, koska sen sisällöstä ei jäänyt käteen oikeastaan yhtään mitään. Tarina oli niin suurimmalta osin niin pitkästyttävä että hypin kokonaisten sivujen yli yrittäessäni päästä eteenpäin ja saada selvyyttä mysteereihin.
Ongelmia tuottaa esimerkiksi se että kirjassa omaa tarinaansa kertovat vuoron perään majakanvartija Saul, Johtaja, Haamulintu/biologi ja Control. Hetkittäin palataan myös ajassa taaksepäin, mikä saa lukijan helposti sekaisin. Mielestäni Johtajan ja Majakanvartijan tarinat olivat turha lisä koko kirjaan, ne eivät valottaneet omituisia tapahtumia yhtään sen enempää. Olisin halunnut syventyä enemmän Haamulinnun ja Controlin matkaan alue-X:llä.
Kirja lähestyy loppuaan ja lukija on yhtä pihalla kuin aloittaessaan lukemisen. Se on sääli. Hyväksyntä on trilogian pohjanoteeraus ja aiheutti ainakin minulle suuren pettymyksen.
Paitsi että täydet 10 pistettä annan kannen kuvituksesta (taas kerran). Se on jopa edeltäjiään kauniimpi ja värien valinta on osunut taas kerran nappiin. Mielestäni kansi tiivistää loistavasti alue-X:n sairaan, manipuloivan ja kieroutuneen maailman.
Kokonaisuutena trilogia saisi kouluarvosanan 6. Mielestäni suurin puute sarjassa oli hyvin runollinen tapa kuvata miljöötä (tekee lukemisesta hyvin hidasta) sekä hyvin pintapuolisiksi jäävät hahmot. Sivuhahmoja oli liikaa, kolmannessa osassa sain koko ajan muistella kuka oli kukin. Alue-X on kiehtova miljöö, mutta uskon että se toimisi paremmin elokuvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti