Sisustamista osa. 1

Syksyn ja talven aikana kämppään on taas kertynyt vähäsen uusia tavaroita ja muutamaa vanhaakin on tuunailtu. 

Uusin suosikkini tuunaamisen saralla on ehdottomasti washi tape. Ebaysta saa edullisesti, kuoseja löytyy vaikka kuinka paljon ja käyttäminen on helppoa. Ostin syksyllä yhden turkoosin rullan ja tässä lopputulos: 

Onnistuin myös rikkomaan ainoan ison tauluni lasin, kun vaihdoin siihen uutta valokuvaa... Uuden lasin teettäminen olisi tullut varmaankin suhteellisen kalliiksi, joten se sai jäädä. Tein tutkimusmatkan kierrätyskeskukseen ja löysin sieltä ison palan mustaa kangasta. Teippasin kankaan taulun pohjaan kiinni, tulostin valokuvapaperille ottamiani valokuvia ja kiinnitin ne kankaaseen nastoilla. Ei hullumpi lopputulos, vaikka itse sanonkin. Valokuvia tosin tarvitaan vielä muutama lisää.

Kierrätyskeskuksesta löytyi myös (vihdoin ja viimein) sopiva kukkamaljakko kuivakukilleni. En valitettavasti ole mikään viherpeukalo ja onnistun yleensä tappamaan elävät kukat vuoden aikana. Kuivakukat eivät onneksi tarvitse hoitoa ja kukkivat kauniisti koko ajan. 

Kolmas kierrätyskeskuksesta löytämäni esine oli myöskin taulu, tai oikeastaan ruman ruskeat puukehykset (hinta vain 1,50e). Valokuvan heitin menemään, maalasin kehykset valkoisiksi ja laitoin valokuvaksi koulussa tekemäni värjätyn puupiirroksen. Samasta piirroksesta löytyy myös turkoosi versio ja sille olen vielä etsimässä kehyksiä. Tämä piirros on yksi niistä harvoista jotka edes kelpuutan kehyksiin asti..

Vuosien aikana korukokoelmani on uhkaavasti laajentunut ja pieni Iittalan kippo alkoi käydä ahtaaksi helyilleni. Niinpä selailin taas eBayn ihmeellistä maailmaa ja lopulta tiensä kotiini löysi kaunis puurasia (hinta muistaakseni 18e). Korut mahtuvat sinne vallan mainiosti ja uusillekin löytyy vielä tilaa. En ole vielä päättänyt maalaanko rasian vai en.. 

Taustana toimii uusi kaunis olohuoneen räsymatto, jonka unohdin valokuvata. Tämä matto oli syksyn alennuslöytö Anttilasta.

Hyvää joulua!

Hallinta - Jeff VanderMeer

Eteläraja-trilogian toinen osa.

Nyt täytyy sanoa heti alkuun että tämä kirja oli täyttä kuraa. Lukemisessa kesti niin kauan että kirjaston varausaika meinasi mennä umpeen, mitä minulle ei ole käynyt koskaan aikaisemmin. Ja kirjassa oli vain vajaa 400 sivua...

Hallinta lähtee laiskasti liikkeelle siitä kun viimeisimmän retkikunnan selviytyjät tuodaan Etelärajaan, hallituksen salaiseen laitokseen kuulusteltaviksi. Etelärajan tehtävänä on tutkia alue X:ää ja huolehtia sinne lähetetyistä retkikunnista. Päähenkilö Control, oikealta nimeltään John Rodriguez, on keskuksen uunituore johtaja. Controlin edeltäjä on kadonnut ja jättänyt melkoisen sekasotkun jälkeensä.
Sivuhahmoina toimii muutama keskuksen työntekijä ja valitettavasti hahmot jäävät jokseenkin epämääräisiksi.

Päähenkilönä Control toimii melko hyvin, vaikka koen että edellisestä osasta tuttu biologi on huomattavasti vahvempi ja selkeämpi hahmo, varastaen huomion helpommin.

Eteläraja-tutkimuslaitos on miljöönä hyvin puuduttava, jos verrataan sitä ensimmäisen osan vahvasti kuvailtuun alue X:ään. Tunkkainen, sokkelomainen ja ränsistynyt laitos ei jaksa ylläpitää lukijan mielenkiintoa kovin pitkään.

Tämä teos oli erittäin valtaisa pettymys viimeistä kahtakymmentä sivua lukuunottamatta. Huomasin hyppiväni kokonaisien kappaleiden yli yrittäessäni päästä puuduttavassa juonessä eteenpäin. Epämääräisyydet seuraavat toistaan, eikä lukijalle tarjota juurikaan vastauksia.


 Koko kirja tuntui erittäin väkisinväänneltyltä, tehtävänään on lähinnä pitkittää epätietoisuutta ennen trilogian viimeistä ja toivottavasti selventävää osaa. Olisin toivonut tämän osan tarjoavan hieman lisää vastauksia siihen mikä alue X on, mistä se on tullut ja mikä sen tarkoitus on.

Annan arvosanaksi yhden tähden erittäin näyttävän kannen takia. Sisältö ei valitettavasti yhtään tähteä ansaitse.

päättömän - h i l j a i s t a - menoa

Syksy meni ja "talvi" tuli. 

Työnhaku jatkuu ja opiskelupaikkoja vähän myös tutkailtu. 

Sohvan käsinojalla kököttää Jeff Vandermeerin Eteläraja-trilogian toinen osa Hallinta. 

Seuraava postaus koskee varmaankin sitä, mikäli saan kirjan joskus luettua loppuun.

Sarah Lotz - Neljäs päivä

Sarjan toinen osa Neljäs päivä tällä kertaa arvioitavana.

Kirja on tälläkin kertaa näyttävää sorttia ulkomuodoltaan.
Musta kokonaisuus toimii ja herättää huomiota hyllyssä, joten siitä plussaa.

Kirjan tyylilaji on kauhu/jännitys, mutta valitettavasti sitä ei tästä teoksesta löydy edes yhtä sivua.

Tapahtumat sijoittuvat Meksikonlahdella seilaavalle Beautiful Dreamer-risteilyalukselle. Risteilyn neljäntenä päivänä tekninen vika pysäyttää laivan keskelle merta ja sen jälkeen ongelmat seuraavat toistaan.

Kirjassa on monia hahmoja kertomassa tarinaa omasta näkökulmastaan. Ongelma on siinä että hahmoja on liikaa ja he ovat melko persoonattomia. Huomasin unohtelevani usein kuka hahmo oli kukin ja se tekee lukemisesta melko ärsyttävää.

Sokkeloinen laiva ja matkustajien keskellä leviävä sekasorto tarjoavat loistavat lavasteet kunnon kauhulle, mutta tässä kirjassa sitä ei ole kunnolla hyödynnetty. Yliluonnollisuuskin loistaa poissaolollaan.
Vasta viimeiset 50 sivua alkavat olla oikeasti kiinnostavia. Tarina saa jälleen kerran omituisen lopun, joka on kerrottu raporttien ja haastatteluiden muodossa. Viimeiset sivut tulee ahmittua nopeasti, mutta jälleen kerran kirja jättää enemmän kysymyksiä auki kuin vastaa niihin.

Ihan mukiinmenevä kirja, mutta kyllä kauhun ystäville löytyy paljon paljon parempaakin lukemista.

Syyskuun ostoksia

Tässä elävä todiste siitä että mummon vaatekomeroa kannattaa penkoa. Kyseinen harmaa villamekko on aitoa lampaanvillaa 

(ainakin hajun perusteella..) ja sen on tehnyt äitini vuosia sitten hautajaisia varten. 

Minulla oli identtinen mekko, mutta se oli tietty lasten kokoa. Mekkoon kuuluu myös pitkä liivi. 

Tässä mekossa ei taatusti palellu! Helmaa pitää vielä vähän lyhentää, koska olen niin pitkä että se loppuu tyhmästi nilkan yläpuolelle.

 Odotan jo pakkasia, että pääsen laittamaan tämän ylleni.

 Anna Fieldin nilkkureissa olisi tarkoitus tepastella seuraava talvi. Rakastan tuota väriä. <3

 Kierrätyskeskus on joskus oikea aarreaitta. Ril'sin upea villahame 3 eurolla. 

 

Toinen löytö Kierrätyskeskuksesta, Suomessa valmistettu viininpunainen villapaita eurolla!

 

 Tämä kaunis punainen Anna Luchinin nahkalaukku saapui eilen. Väri on upea mutta harmikseni laukku oli hieman pienenpuoleinen. 

Mutta enköhän totu siihen. Hintaa oli vain 31 euroa! 

Alkuperäinen hinta yli 200 euroa, joten kiitos Members.com mahtavasta alennuksesta. 

Suosittelen kaikkia liittymään, koska joskus näitä helmiä löytyy.

 

Viimeisenä esittelen uusimman kukkaseni. Työsuhteeni päättyi elokuun 31. päivä ja tämä kukka oli lahja itselleni hyvästä työstä. 

Olen myös onnistunut pitämään rahapuuni elossa niin pitkään että uskalsin ottaa vähän vaativamman yksilön huonetta koristamaan. 

Toivottavasti tämä pikku orkidea pysyy myös hengissä. Kunhan vielä löydän sille nätin ruukun, 

koska kukkaparka istuu muovikipossa tällä hetkellä..

Habitare 2015

Taas on jokavuotinen Habitare pällistelty läpi. Silmänruokaa riitti mutta silti messut jäivät hieman pettymykseksi. Tykkäsin viime vuoden tarjonnasta enemmän. Vieläkään ei tarttunut mitään ostoksia mukaan, mutta ehkä ensi vuonna. Toivotaan. Tuli myös valittua täysin väärä objektiivi mukaan, jonka seurauksena valtaosa kuvista päätyi roskikseen.

g r e y s c a l e

Photoshopin tutkiskelu jatkuu, edelleen etsitään sitä omaa kuvitustyyliä.
Harmaasävyt kiehtovat, niissä on jotain ihanan yksinkertaista.

---------------------------------------------------------------------------

Syksyn uutuushankintani pääsevät näytille seuraavalla kerralla,
vielä muutamaa odottelen postiin saapuvaksi.

kesän kuvia ja valmis portfolio

Vihdoin ja viimein, noin neljän kuukauden aherruksen jälkeen virallinen portfolioni on valmis! Koodaria minusta ei koskaan taida tulla mutta kokemuksena portfolion rakentaminen oli antoisa. Matkalla koettiin monta yritystä ja erehdystä. Hermojakin koeteltiin. Opin kuitenkin uusia asioita ja olen nyt vähän fiksumpi. Sekä kärsivällisempi. 

laurawuori.com