Mare Barrow on 17-vuotias punainen taskuvaras ja joutumassa pian sotaväkeen. Tilanne muuttuu yllättäen, kun vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa hopeisten ylivaltaa, ja suojellakseen ystäväänsä Mare päätyy hopeisten keskuuteen. Siellä hänelle ja hopeisten hoville valkenee, että punaisesta verestä huolimatta Marella on oma, kuolettava voimansa.
Maresta tehdään hopeisten prinsessa, mutta maailmassa, jossa vallankumous ja rakkaus sekä valta ja oikeus kamppailevat, ei mikään ole mustavalkoista ja kuka tahansa voi pettää kenet tahansa.
Punainen Kuningatar on ehdottomasti tämän kuukauden yllättävin kirja.
Ensimmäiset 30 sivua olivat melko hätäisesti kirjoitettu. En oikein jaksanut uskoa että kirjan loput sivut olisivat yhtään sen parempia.
Mutta olin väärässä.
Punainen Kuningatar on kokonaisuutena hyvin vauhdikas kirja, jossa kieroutuneet juonenkäänteet seuraavat toistaan. Miinusta siitä että miljöö muistuttaa hieman liikaa Näkäpeliä, ainakin tässä ensimmäisessä osassa. Kirja on myös suunnattu nuorille ja muutamissa kohdissa se paistaakin läpi melko vahvasti.
Mare Barrow on päähenkilönä mielenkiintoinen mutta vielä keskeneräinen. Hahmo kaipaa syvyyttä, vaikka pidänkin Maren kipakasta luonteesta.
Tietysti prinsessalla pitää olla myös prinssi, tähän kirjaan on niitä ängetty kaksin kappalein. Prinssit Cal ja Maven jäävät luonteensa osalta hieman hämärän peittoon. Lupaavia hahmoja, joiden kehittymistä seuraan mielenkiinnolla. Plussaa annan siitä ettei kirjailija sortunut liikaa perinteiseen hyvis/pahis- asetteluun.
Kirjan romanttinen puoli jää hyvin vajavaiseksi, eikö ota tuulta alleen edes viimeisillä sivuilla. Uskon kuitenkin että se tuodaan uudelleen pinnalle seuraavassa osassa, toivottavasti hieman suuremmalla intohimolla. Ensimmäinen yritys jäi hieman ontuvaksi ja sekavaksi.
Kokenut lukija ahmaisee sivut parissa päivässä, sen verran helppolukuista teksti on. Pienistä puutteistaan huolimatta Punainen Kuningatar on erittäin vahva ensiteos nuorelta kirjailijalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti