Ai juhliin vai?

Pitkän hiljaiselon jälkeen uusi postaus aiheesta juhliin valmistautuminen. Ihanaa? No en nyt sanoisi. 

Pitää keksiä mitä laittaa päälleen, miten laitetaan tukka ja millainen meikki. Sehän on helpommin sanottu kuin tehty. 

Vaatteiden suhteen olin ajoissa, aloitin pähkäilyn kaksi viikkoa etukäteen. Mikä oli fiksua, koska kaapista ei meinannut löytyä mitään järkevän näköistä. Alunperin olisin halunnut laittaa mekon, koska minulla on muutama tosi nätti mekko. Muttah, ne ovat kesämekkoja. Ihanan vilpoisia helteillä, muttei välttämättä paras valinta maaliskuun plus miinus nolla- keleihin. Päänvaivaa tuotti myös takki. Ohut musta neuleeni olisi varma valinta, mutta entä jos tulee kylmä? Inhoan palelua. Plus mustasta väristä tulee mieleen hautajaiset ja nyt oltiin kuitenkin synttäreille menossa. Hhmm. Jakku ja kesämekko olivat jotenkin omituiset näköiset yhdessä. En tiedä mistä se johtui mutta homma vaan ei toiminut kuten olisin halunnut sen toimivan. Sitten mietin housuja, mutta ne näyttivät todella oudoilta korollisiin nilkkureihin yhdistettynä. Eli ei. 

Vaatekaapista löytyi vielä muutama hame, joista kaksi tyrmäsin heti alussa materiaalin ja värin takia. Jäljelle jäi vain yksi kirkkaan punainen kynähame halkiolla. Kyseinen hame on ollut minulla muutaman kerran arkikäytössä, mutta epäilin sen soveltuvuutta juhlaan. 

Pidän kirkkaista väreistä ja viihdyn parhaiten punaisen/lilan eri sävyissä. Aloin miettimään hameelle sopivaa yläosaa ja lopulta valitsin New Lookista ostetun kauniin kirjavan neulepuseron. Tämä paita on yksi ehdoton suosikkivaatteeni ja näyttää hyvältä oikeastaan kaiken kanssa. Viininpunainen jakku sujahti sen päälle ja vihdoinkin aloin olla oikeilla jäljillä. Tietysti näin kylmillä ilmoilla tarvitaan kunnon sukkahousut, Kappahlista löysin kiiltävät viininpunaiset paksuhkot sukkikset (muuten tosi miellyttävät jalassa) ja totesin että nyt on juhlalook kasassa. 

Perfektionistina en tietenkään ollut ihan täysin tyytyväinen valitsemiini vaatteisiin, mutta päätin että nämä saavat nyt kelvata ja piste. 

 Vaatteet tietysti asustetaan sopivilla koruilla. Tällä kertaa korujen valinta oli helppo homma, kasasin sopivan kombon Kalevan Kuutar-riipuksen ympärille. Ostin kyseinen korun huuto.netistä ja se täydentää nyt jo olemassa olevaa kokoelmaani (tämä tulee kasvamaan). Riipuksen kaveriksi tuli Kalevalan sormus, vähän bling blingiä sisältävät korvikset ja muutama ikivanha rannekoru. Plus lakatut kynnet ja ripaus hajuvettä.

No sitten tukka. Olin jo etukäteen päättänyt että päivän sana on tuuhea. Jos on aikaa, niin mielestäni ehdottomasti paras tapa saada kuohkeat kutrit on papiljotit. Mikään ei voita niitä. Itse omistan muutaman jättisuuren tarrapaplarin ja tusinan pienempiä. Paplarien pyörittely tosin on taitolaji ja itse saan aina jännittää mikä on lopputulos. Eilen se ei onnistunut ihan niin kuin olin ajatellut... 

Kuohkeutta kyllä tuli mutta hiukset kihartuivat liikaa ja vähän vääristä paikoista. No onneksi on suoristusrauta, sillä sain villeimmät kurtit taltutettua ja päällimmäisiin hiuksiin näpertelin vielä kiharoita. Lopputulos ei ollut täydellinen, mutta sai taas kelvata. Aika alkoi loppua kesken. 

Myönnän suoraan että olen aika laiska laittamaan tukkaa, enkä edes erityisen hyvä siinä. Arkena käytän lähinnä ilmakiharrinta ja suoristusrautaa. 

Sitten pari sanaa vielä meikistä. Tämä on toinen asia missä olen aika laiska, enkä erityisen hyvä. 

Onneksi minulla on hyvä iho, silmäpusseja lukuunottamatta. Kasvorasvana käytän aina kookosöljyä, sen päälle tuli Lumenen BB-voide, peitevoide, Benecosin mineraalipuuteri ja e.l.f:in aurinkopuuteri. Pohja valmis. Kulmakarvoja täydensin Yves Rocherin tummanruskealla kulmakynällä. Luomille kullan sävyinen mineraaliluomiväri ja rajauksiin käytin ruskeaa kajalkynää. Sit vielä ripsaria ja persikan sävyistä Isadoran huulikiiltoa, meikki valmis!

Meikkaaminen on kivaa, mutta en kyllä jaksaisi tehdä yllä mainittua joka päivä. Meikkaan yleensä kerran tai kaksi viikossa ja aikaa kuluu ehkä kymmenisen minuuttia. Minulla käy yleensä niin että silloin kun meikin pitäisi onnistua täydellisesti, niin eihän se onnistu.

Taivaan avain - Endgame-trilogia osa. 2

Olen lukenut viime aikoina liikaa surkeita kirjoja. Onneksi tämä ei ollut yksi niistä, olin jo unohtanut miltä tuntuu kun ei halua laskea kirjaa käsistään. 

Sarjan ensimmäinen osakin on tullut luettua, mutta ihme kyllä en ole kirjoittanut arvostelua siitä. No, se oli kuitenkin oikein hyvä kirja ja lupaava trilogian alku. 

______________________________________________

Ensimmäinen kirja loppui Maan avaimen löytymiseen ja tämä kirja jatkaa siitä. Taivaan avaimen etsintä alkaa ja vauhdikkaasti alkaakin. Heti ensimmäiset sivut ovat täynnä toimintaa, eikä yhtään sivua heitetä hukkaan. 

Pelissä on vielä mukana yhdeksän pelaajaa. Vaikka kirjassa on paljon hahmoja, on kirjailija hienosti onnistunut luomaan kaikille pelaajille oman persoonan. Se onkin tämän kirjan parasta antia. Jokaisella pelaajalla on hyvät ja huonot puolensa, joihin lukija pystyy samaistumaan helposti.

Kirja on hyvin nopeatempoinen alusta loppuun ja se vaatii lukijaltakin tarkkuutta. Miljöö vaihtuu jatkuvasti ja ympäristön kuvaukset ovat uskottavia. Taistelukohtauksia löytyy myös riittävästi, joskin ne ovat hieman liian ninjamaisia (eli epäuskottavia). 

Kokonaisuutena Taivaan avain on erittäin hyvä kirja scifin ja toiminnan ystäville. Laadukkaat hahmot, monipuolinen miljöö ja yllättävät juonenkäänteet takaavat hyvän lukuelämyksen. Ensimmäinen osa oli hyvä, tämä toinen osa vielä parempi ja sen myötä odotukseni kolmannelle kirjalle ovat korkealla.

Sisustamista osa. 1

Syksyn ja talven aikana kämppään on taas kertynyt vähäsen uusia tavaroita ja muutamaa vanhaakin on tuunailtu. 

Uusin suosikkini tuunaamisen saralla on ehdottomasti washi tape. Ebaysta saa edullisesti, kuoseja löytyy vaikka kuinka paljon ja käyttäminen on helppoa. Ostin syksyllä yhden turkoosin rullan ja tässä lopputulos: 

Onnistuin myös rikkomaan ainoan ison tauluni lasin, kun vaihdoin siihen uutta valokuvaa... Uuden lasin teettäminen olisi tullut varmaankin suhteellisen kalliiksi, joten se sai jäädä. Tein tutkimusmatkan kierrätyskeskukseen ja löysin sieltä ison palan mustaa kangasta. Teippasin kankaan taulun pohjaan kiinni, tulostin valokuvapaperille ottamiani valokuvia ja kiinnitin ne kankaaseen nastoilla. Ei hullumpi lopputulos, vaikka itse sanonkin. Valokuvia tosin tarvitaan vielä muutama lisää.

Kierrätyskeskuksesta löytyi myös (vihdoin ja viimein) sopiva kukkamaljakko kuivakukilleni. En valitettavasti ole mikään viherpeukalo ja onnistun yleensä tappamaan elävät kukat vuoden aikana. Kuivakukat eivät onneksi tarvitse hoitoa ja kukkivat kauniisti koko ajan. 

Kolmas kierrätyskeskuksesta löytämäni esine oli myöskin taulu, tai oikeastaan ruman ruskeat puukehykset (hinta vain 1,50e). Valokuvan heitin menemään, maalasin kehykset valkoisiksi ja laitoin valokuvaksi koulussa tekemäni värjätyn puupiirroksen. Samasta piirroksesta löytyy myös turkoosi versio ja sille olen vielä etsimässä kehyksiä. Tämä piirros on yksi niistä harvoista jotka edes kelpuutan kehyksiin asti..

Vuosien aikana korukokoelmani on uhkaavasti laajentunut ja pieni Iittalan kippo alkoi käydä ahtaaksi helyilleni. Niinpä selailin taas eBayn ihmeellistä maailmaa ja lopulta tiensä kotiini löysi kaunis puurasia (hinta muistaakseni 18e). Korut mahtuvat sinne vallan mainiosti ja uusillekin löytyy vielä tilaa. En ole vielä päättänyt maalaanko rasian vai en.. 

Taustana toimii uusi kaunis olohuoneen räsymatto, jonka unohdin valokuvata. Tämä matto oli syksyn alennuslöytö Anttilasta.

Hyvää joulua!

Hallinta - Jeff VanderMeer

Eteläraja-trilogian toinen osa.

Nyt täytyy sanoa heti alkuun että tämä kirja oli täyttä kuraa. Lukemisessa kesti niin kauan että kirjaston varausaika meinasi mennä umpeen, mitä minulle ei ole käynyt koskaan aikaisemmin. Ja kirjassa oli vain vajaa 400 sivua...

Hallinta lähtee laiskasti liikkeelle siitä kun viimeisimmän retkikunnan selviytyjät tuodaan Etelärajaan, hallituksen salaiseen laitokseen kuulusteltaviksi. Etelärajan tehtävänä on tutkia alue X:ää ja huolehtia sinne lähetetyistä retkikunnista. Päähenkilö Control, oikealta nimeltään John Rodriguez, on keskuksen uunituore johtaja. Controlin edeltäjä on kadonnut ja jättänyt melkoisen sekasotkun jälkeensä.
Sivuhahmoina toimii muutama keskuksen työntekijä ja valitettavasti hahmot jäävät jokseenkin epämääräisiksi.

Päähenkilönä Control toimii melko hyvin, vaikka koen että edellisestä osasta tuttu biologi on huomattavasti vahvempi ja selkeämpi hahmo, varastaen huomion helpommin.

Eteläraja-tutkimuslaitos on miljöönä hyvin puuduttava, jos verrataan sitä ensimmäisen osan vahvasti kuvailtuun alue X:ään. Tunkkainen, sokkelomainen ja ränsistynyt laitos ei jaksa ylläpitää lukijan mielenkiintoa kovin pitkään.

Tämä teos oli erittäin valtaisa pettymys viimeistä kahtakymmentä sivua lukuunottamatta. Huomasin hyppiväni kokonaisien kappaleiden yli yrittäessäni päästä puuduttavassa juonessä eteenpäin. Epämääräisyydet seuraavat toistaan, eikä lukijalle tarjota juurikaan vastauksia.


 Koko kirja tuntui erittäin väkisinväänneltyltä, tehtävänään on lähinnä pitkittää epätietoisuutta ennen trilogian viimeistä ja toivottavasti selventävää osaa. Olisin toivonut tämän osan tarjoavan hieman lisää vastauksia siihen mikä alue X on, mistä se on tullut ja mikä sen tarkoitus on.

Annan arvosanaksi yhden tähden erittäin näyttävän kannen takia. Sisältö ei valitettavasti yhtään tähteä ansaitse.

päättömän - h i l j a i s t a - menoa

Syksy meni ja "talvi" tuli. 

Työnhaku jatkuu ja opiskelupaikkoja vähän myös tutkailtu. 

Sohvan käsinojalla kököttää Jeff Vandermeerin Eteläraja-trilogian toinen osa Hallinta. 

Seuraava postaus koskee varmaankin sitä, mikäli saan kirjan joskus luettua loppuun.

Sarah Lotz - Neljäs päivä

Sarjan toinen osa Neljäs päivä tällä kertaa arvioitavana.

Kirja on tälläkin kertaa näyttävää sorttia ulkomuodoltaan.
Musta kokonaisuus toimii ja herättää huomiota hyllyssä, joten siitä plussaa.

Kirjan tyylilaji on kauhu/jännitys, mutta valitettavasti sitä ei tästä teoksesta löydy edes yhtä sivua.

Tapahtumat sijoittuvat Meksikonlahdella seilaavalle Beautiful Dreamer-risteilyalukselle. Risteilyn neljäntenä päivänä tekninen vika pysäyttää laivan keskelle merta ja sen jälkeen ongelmat seuraavat toistaan.

Kirjassa on monia hahmoja kertomassa tarinaa omasta näkökulmastaan. Ongelma on siinä että hahmoja on liikaa ja he ovat melko persoonattomia. Huomasin unohtelevani usein kuka hahmo oli kukin ja se tekee lukemisesta melko ärsyttävää.

Sokkeloinen laiva ja matkustajien keskellä leviävä sekasorto tarjoavat loistavat lavasteet kunnon kauhulle, mutta tässä kirjassa sitä ei ole kunnolla hyödynnetty. Yliluonnollisuuskin loistaa poissaolollaan.
Vasta viimeiset 50 sivua alkavat olla oikeasti kiinnostavia. Tarina saa jälleen kerran omituisen lopun, joka on kerrottu raporttien ja haastatteluiden muodossa. Viimeiset sivut tulee ahmittua nopeasti, mutta jälleen kerran kirja jättää enemmän kysymyksiä auki kuin vastaa niihin.

Ihan mukiinmenevä kirja, mutta kyllä kauhun ystäville löytyy paljon paljon parempaakin lukemista.