eläimellistä menoa

Ylimääräistä aikaa töissä? Näin siinä sitten kävi.

ja valo / tuli \ ?

taiteellinen talvi takana?

Viimeiset kuukaudet ovat menneet makoisasti sähköisen portfolion kanssa taistellessa. Kannen teemaksi valikoitui tällä kertaa sademetsä. Vieläkään en ole ihan varma mistä se idea sai alkunsa. 

Koulun lehteen äänestettiin minun tekemäni kansi. Tänä vuonna lehdessämme oli isona osana nuorten hyvinvointi, joka toimi kanteni inspiraationa. Kansi on moderni tulkinta perinteisestä japanilaisesta karppilammesta.

KAKSI ihmettä vuodelta 2014

Viime vuodelta käteen tarttui kaksi uutta kauneudenhoitoon liittyvää tuotetta, joihin olen rakastunut palavasti.

J.R. Liggett's, Old-Fashioned Bar Shampoo

Selatessani iherb.com - verkkokaupan sivuja silmiini osui viattoman näköinen shampoo. Pala? Olin kuullut kiinteästä shampoosta aikaisemminkin, mutten koskaan kiinnittänyt asiaan enempää huomiota.

Pieni palikka vaikutti liian hyvältä ollakseen totta.
Käsin valmistettu 100% luonnontuote, jota ei ole testattu eläimillä. Tekee hiuksista pehmeät sekä puhtaat, eikä hoitoainetta tarvita.
Plus siihen päälle vielä aikas edullinen hinta. Muuta ei tarvittu, tämä ihmeshampoo matkusti luokseni parin muun tuotteen kanssa.

Piparmintun tuoksu leijaili vastaan jo laatikkoa avatessa. Ensimmäinen kokeilukerta oli jännitystä täynnä. En ollut ihan varma miten palaa kuuluisi käyttää, enkä saanut vaahtoamista aikaiseksi sitten millään. Huuhtelun jälkeen hiukset tuntuivat hieman tahmeilta ja sotkuisilta. Olin kuitenkin rohkea ja jätin hoitoaineen pois.
Kuivasin hiukset pyyhkeellä ja upotin kamman varovasti sotkuiseen pehkooni. Äimistykseni oli suuri, kun takut selkenivät yllättävän nätisti ilman hoitoainetta. Annoin hiusten kuivahtaa kaikessa rauhassa. Lopputulos oli mieletön. Pehmeät ja tuuheat hiukset pelkällä shampoolla?
Ainoa miinus oli tahmeuden tuntu hiusten tyvessä. Pienen nettiseikkailun jälkeen huomasin tahmeuden olevan normaalia ja poistuvan seuraavien pesukertojen aikana.

Nyt palanen on ollut käytössä about kahdeksan kertaa ja minusta on tullut palashampoon uusi fani. Käyttö vaati hieman opiskelua, mutta se oli sen arvoista. Hoitoaineena olen käyttänyt ruokalusikallisen etikkaa lämpimään veteen sekoitettuna. Toimii.  

Konjac sieni

Toinen ihmetuotteeni on konjac-sieni. Pieni, kasvin juuresta valmistettu vaatimattoman näköinen pyöreä pesusientä muistuttava möllykkä. Törmäsin nimeen ensi kertaa jonkin blogin sivulla, jossa kyseistä tuotetta ylistettiin maasta taivaisiin. Lisää seikkailua netin syövereissä ja kiinnostus alkoi todella herätä. Olen ahkera eBayn asiakas ja sieltähän näitä ihmesieniä löytyi, hintaa 70 senttiä.
Pari viikkoa myöhemmin ihmesieni kotiutui ja ensimmäisen käyttökerran jälkeen piti ihan hieraista silmiä, kun en meinannut peilikuvaani uskoa todeksi. Epäpuhtaudet saivat kyytiä, iho näytti raikkaalta ja tuntui pehmeältä. Helppo käyttää, halpa hinta, loistava lopputulos. Tämä sieni oli tullut jäädäkseen.

maiseman maalailua

Viimeisimmät maalaukset piirtopöydän kanssa ovat olleet maisemia. Aihe joka kiehtoo ja jonka todella haluaisin osata. Etäisyysvaikutelman luominen on minun suurin kompastuskiveni. 

Teoriassa helppoa, mutta entäs käytännössä?  

NO EI.

Varsinkin kun tämä kärsimätön luonne haluaisi upean yksityiskohtaisen maiseman valmiiksi tunnissa. 

Harjoitus tekee mestarin, siihen on vain pakko uskoa. 

Eihän tästä muuten mitään tulisi.

Metsän pienet kyyneleet

Enkelioppi - Danielle Trussoni

Enkelioppi on hämmentävä sekoitus fantasiaa, scifiä ja realismia.

Kokenutta lukijaa paksu kirja viehättää, mutta pian ensimmäisten sivujen jälkeen käy ilmi että tätä teosta ei luetakaan läpi ihan noin vain. Sivut ovat täynnä huolellisesti kuvattuja yksityiskohtia, joita pitää lukea oikein ajatuksen kanssa.

Juoni tuntuu ensialkuun hyvin laiskalta ja mieleen alkaa hiipiä epäilys tapahtuuko koko kirjassa yhtään mitään?
Päähenkilönä esiintyy nuori sisar Evangeline, joka työskentelee ja asuu Pyhän Rosan luostarissa New Yorkissa. Kun Evangeline tapaa taidehistoriaa tutkivan Verlainen, juoni alkaa saada hitaasti tulta alleen.

Tämän tarinan langenneet enkelit ovat todellisia petoja, eivätkä mitään autuaita pilven reunalla istuvia kauniita tyttösiä. Enkelien jälkeläiset eli nefilit ovat aivan yhtä häijyjä sekä pahantahtoisia. Lukija saa enkeleistä ja niiden luonteesta aivan uudenlaisen käsityksen.

Kokonaisuus on jännittävä ja oivaltava. Historialliset osuudet olivat kirjan parasta antia. Pahoin pelkään että hahmot jäivät minulle liian etäisiksi. Alku on tuskastuttavan hidas ja loppumetreillä lukija ei meinaa pysyä tahdissa mukana. Loppu on kuitenkin yllättävänkin onnistunut.
Uskaltaisin veikata että elokuva tulee olemaan kirjaa parempi.